Itsekin olen kirjan kanssa päässyt nyt hyvään vauhtiin ja Idaa kompaten osaan helposti samaistua Allan elämäntilanteeseen ja siihen miksi hän on hakenut turvaa islamin uskonnosta. Epätoivoisessa elämäntilanteessa kaikki mahdolliset ratkaisut jotka tarjoavat parempaa houkuttelevat, en sano tätä sillä että islamin uskonto olisi vain joku epätoivoisten hätävara ennen todellista lohduttomuutta, vaan että kun oma uskonto ei anna tarpeeksi haluttua vastakaikua alkaa muutkin vaihtoehdot houkuttelemaan.
Kapinoivana rääväsuisena teininä voin hyvinkin samaistua Aniksen tilanteeseen. Se on minusta jopa hieman koomista, herttaisen söpöäkin kuinka Aniksen haluavat paheet ovat meille arkipäivää. Viattomia mitäänsanomattoman turhia asioita joita me teemme sallitusti joka päivä, kuten kynsien lakkaaminen, tanssiminen.
Kirja on myös vakuuttanut minut taustatöissä, aivan uskomattomasti on täytynyt Snellmanin hankkia taustatietoa, kaikki kulttuuripiirteet ja jopa ne pienet sanat mitä hän käyttää kirjassa. Iso hatunnosto kirjailijalle tästä tiedosta!
- Janita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti