Sain kirjan päätökseen pari päivää sitten, ja nyt pää höyryää ajatuksista. Vaikka tajusin jo kirjan ensimmäisellä sivulla miten kirja päättyy, se silti yllätti. Luulin Aniksen itse ratkaisevan elämänsä, ja yllätyin siitä vihasta joka Anista odotti. Kirja pyöri enemmän Aniksen ympärillä, mutta Allalla oli hyvin merkittävä rooli loppuratkaisussa.
Naisten ja tyttöjen asema kirjan maailmassa on hyvin määrätty ja alistettu. Perheen miehet päättävät mitä naisille ja tytöille tapahtuu, ja kurittomista naisista hommaudutaan eroon.
Anis halusi olla vapaa länsimainen tyttö. Hän halusi käyttäytyä kuin muutkin yhteiskunnan tytöt, lukea kirjoja, seurustella vaaleiden poikien kanssa, meikata, jne. Hänen perheensä oli kuitenkin hyvin vanhoillinen eikä voineet antaa tyttären pilata mainettaan.
Kun Allan menneisyys paljastui pala palalta, aloin ymmärtämään häntä yhä enemmän. Vaikeina aikoina jokainen meistä turvautuu johonkin, Alla tukeutui Islamiin. Se antoi hänelle selkeän suunnan elämälle, joskus on tosi paljon helpompaa kun joku antaa sinulle selvät säännöt miten elää, silloin ei tarvitse itse edes ajatelle.
Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti