Kun luin kirjan loppuun ainoa asia mikä mielessäni pyöri oli tapahtunut vääryys. Ei niinkään sen takia, että olisin uppoutunut kirjan maailmaan ja sen hahmoihin, vaan sen takia että tiedän ettei tämä fiktiota. Näitä asioita tapahtuu maailmassa jatkuvasti. Yleensä tälläisistä asioista vaietaan, varsinki täällä meillä päin ja nyt kun joku otti nämä tapahtumat ja sijoitti ne meidän yhteiskuntaamme, meidän Suomeen, on vaikea olla ajattelematta miten meiltäkin on totuus piilossa. Lehdistä tulee luettua näistä tapauksista, jotka ovat oikeasti tapahtuneet muissa maissa sitä vain jatkaa selaamista. Samassa kun ympäristö muuttuu meille tutuksi ja turvalliseksi ja poistaa tämän "eihän meidän massa nyt niin, ei Suomessa..." tyyppisen ajattelun ei voi muuta kuin olla sanaton.
Idaa ja Jenniä kompaten Allan tilanne selkenee ja jollain tapaa olen huojentunut, että näin raskas ja vaikea aihe tarjosi myös näkökulman kuinka samat kauheat asiat voivat auttaa jotakuta muuta elämässään, siinä missä toisille ne tuottavat suurta tuskaa.
-Janita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti